Saariselkä 2017, 19.9 tiistai

Yö oli tuulinen ja sateinen. Iltayöstä sade oli yhtenäisempää ja puuskat repivämpiä. Teltta kesti hyvin mutta aina kun oli saanut unenpäästä kiinni niin teltan paukahdukset herätti.
Aamulla oli vielä pilvistä mutta sade ja tuuli olivat hellittäneet. Sää pysyi samanlaisena kulkiessani Kaarnepään yli kohti Kuotmuttijärveen laskevaa puroa. Sekä ylämäki Kaarnepäälle ja alamäki pois sieltä oli aikamoista pusikkoa, hidasta kulkea. Alkumatkasta crokseja tarvittiin kerran, Sarvijoen toinen latvahaara oli niin leveä, että vaikka vettä oli vain nilkkaan asti, en riskeerannut jo kuivuneita kenkiä. Olin ottanut viimeisetkin sukat käyttöön, nyt oli kahdet sukat päällekkäin ja alkumatkan vaikeudet tuntui kaukaisilta. Varalla oli vielä villasukat ja autolla odotti enemmänkin vaatetta paluumatkaa varten.
Ensimmäinen kameran akku alkoi iltapäivällä näyttää vähenemisen merkkejä. Vaihdoin sen, kaksi tuoretta oli vielä jäljellä ja päivät oli käymässä vähiin. Samalla vaihdoin muistikortin, ensimmäisessä oli enää 20 kuvaa jäljellä.
Viimeisen maastoyön telttapaikka löytyi pienen avosuon etelälaidalta, siitä näkyisi pohjoiselle taivaalle ilmestyvät revontulet hyvin. Matkaa oli kertynyt 9 kilometriä plus mutkittelu pusikkoisessa maastossa. Ei tuntunut yhtään pitkältä vaikka tuli kiivettyä viimeisen avotunturin yli, olihan tässä jo harjoiteltu muutama päivä. Leiristä oli pitkä matka hakea vettä, puro kulki suon takana ja ettei olisi tarvinnut sitä ylittää, niin kuljin 300 metriä ylävirtaan niin ei ollut enää suo välissä ja sai virtaavaa vettä.
Lintuja näkyi tosi vähän, muutama urpiainen ja järripeippo, uutena lajina käpytikka, myös muutama tunnistamattomaksi jäänyt rastas. Mäkäräisiä oli taas riesaksi asti, hyttysiä ei niinkään mutta huppua oli taas pidettävä päässä syödessä ja revontulia odotellessa.
Illaksi oli luvattu kirkastuvaa ja kylmää. Yhteentoista valvottuani huomasin, ettei kumpaakaan tullut. Pilvet rakoili välillä, ja vaikka ilta olikin tyyni, niin hetkittäin yltyvä tuuli ei vain jaksanut puhaltaa pilviä pois. Revontulet olisi olleet komeat, muutamia kuvia otin harvakseltaan ja hetkittäin pilvien raot värjääntyi vihreäksi, välillä kirkkaaksikin. Paljain silmin väriä ei tietenkään näkynyt, jonkinlaista valon voimistumista vain. Lopulta sekin hellitti ja kuvistakin näkyi taivaan muuttuminen tavallisen harmaaksi. Sen lähemmäksi revontulia en tällä reissulla päässyt.
Oli taas aika painua höyhensaarille.

SUMMARY: The fifth day: 9 kilometers walk following first river Sarvijoki, then over Kaarnepää fell. In the evening strong northern lights behind even stronger clouds.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: