Saariselkä 2017, 18.9 maanantai

Aamulla herätessä oli kaamea sumu. Pilvet oli aamuyön aikana laskeutuneet ja näkyvyys oli huonoimmillaan 50 metriä. Tilanne ei muuttunut aamupalaa syödessä ja koska puhelimella sai yhteyden, niin soitin kotiin. Iltapäivällä sadekuuroja, muuta ei säätiedotus osannut neuvoa.
Laadin hetken karttaa katsottuani varasuunnitelman. Pilven sisällä kuljettava avotunturi ei ole helpointa suunnistusmaastoa, eikä kovin kuvauksellinenkaan. Puolitoista ensimmäistä kilometriä oli joka tapauksessa noustava ylös, sitten pääsisi jyrkkää alamäkeä harjanteen takana olevaan kuruun ja siitä puroja seuraillen Paratiisikuruun ja edelleen harjanteen yli Sarvijoen latvoille.
Ylös kävellessä pilvet alkoikin nousta. Aamupäivästä tuli mielenkiintoinen, kuljin pilvenrajassa, joka välillä laski peittäen kaiken, välillä nousi paljastaen vierestä syvän, kanjonimaisen kurun, hetkittäin myös sen takaiset huiput. Koska pilvet jatkoi nousuaan, hylkäsin vaihtoehtoisen reittisuunnitelman ja nousin vielä ylemmäs. Ylhäältä löytyi vielä kolmen päivän takaisia ensilumen laikkuja, suurimmat jopa aarin kokoisia.
Alkuperäinen reitti vei Pirunportin sivuitse, Ukselmakurun lähtöpaikkaan oli jyrkkä ja kivinen alamäki. Sitten pieni nousu ja vielä pidempi ja jyrkempi laskeutuminen Paratiisikuruun.
Kengätkin oli alkaneet kuivua, tunturissa ei ollut sellaista varvikkoa, joka olisi kastellut ne. Seurauksena oli se, että Paratiisikurun alamäessä ne alkoi hiertää. Kurussa ennen välipalan syömistä oli kaivettava laastarit esiin ja matkan jatkuessa noin tunnin päästä viimeiset kuivat sukat, jotka ei sitten enää kastuneetkaan vaikka kengät oli vielä päältä märät. Kamerakin oli ilmeisesti kärsinyt viimepäivien kosteudesta, valotusmittari oli antanut sellaisia arvoja, että kuvat alivalottui reilusti. Joka kuvan jälkeen oli tarkastettava histogrammista menikö oikein vai oliko korjattava valotusta ja otettava uusi kuva. Nyt sekin vaiva alkoi pikkuhiljaa korjaantumaan.
Olin aikomastani aikataulusta tunnin myöhässä, matkalla oli ollut niin paljon kuvattavaa. Sadekuuroja oli alkanut syntyä iltapäivällä kun pilven reuna nousi korkeimpien tuntureiden tasolle. Ne jatkuivat iltapimeälle mutta olivat onneksi lyhyitä. Välillä aurinko pääsi paistamaan kunnolla pitempiäkin aikoja ja sai Paratiisikurun keltaiset koivut hehkumaan.
Kolme rankkaa nousua kuului päivän reittiin, yhteensä 430 metriä ja alaspäin pikkuisen vähemmän. Viimeinen nousu Sarvijoen latvakuruun pisti puuskuttamaan, viitisen minuuttia kävelyä ja saman verran huilaamista. Tällä rytmillä pääsin loputtomilta tuntuvien taukojen jälkeen mäen ylös. Eikä se lopulta ollut edes jyrkkä. Loivaan alamäkeen olikin sitten taas helppo kulkea. Yöpymispaikaksi aikomani lammen ympäristöstä ei oikein hakemallakaan löytynyt teltan kokoista tasaista paikkaa, eikä oikein virtaavaa vettäkään. Jatkoin vielä lähes kilometrin kunnes kelvollinen paikka löytyi hieman puurajan alapuolelta. Tiukalle meni valon kanssa, pimeys laskeutui syödessä. Päivämatka oli 11 kilometriä, viimeisellä etapilla hukkasin taskusta kameran sateensuojana olleen muovikassin. Joku roskaton kummi sen löytäessään miettii, että kuinka ihmiset viittii…
Lintuja näkyi tosi vähän mutta sitä kivempia lajeja. Tunturikiuru varoitteli Sollanpään ja Pirunportin välillä. Näkyviin en sitä saanut. Pienen matkan päässä oli pulmunen, iltapäivällä vielä toinenkin. En muista niitä ennen Saariselällä nähneeni. Iltapäivällä löytyi myös kivitasku, se räpsähti lentoon jostain kivenkolosta viimeiseltä harjanteelta ennen Sarvijokea. Oli jo käynyt nukkumaan kun pelästytin sen. Alkumatkasta tutuksi tulleita niittykirvisiä, räkätti- ja punakylkirastaita, joutsenia, käpylintuja ja järripeippoja näkyi myös muutamia kutakin. Jossain puronotkossa äänteli retken toinen pajusirkku.
Pimeän laskeuduttua taas hetki sään seurantaa ensin ulkona, sitten makuupussista. Pilvet oli vallanneet taivaan auringon laskettua ja pitivät saavutetusta asemasta kiinni, joku lyhyempi sateen rapsaus säesti. Siihen oli väsyneen helppo nukahtaa.

SUMMARY: 11 kilometers walk over fells, through Pirunportti and Paratiisikuru.