Saariselkä 2017, 17.9 sunnuntai

Heräsin kuuden jälkeen räkättien ääneen. Nukahdin kuitenkin uudelleen ja nousin vasta kahdeksan maissa. Aamu oli harmaa mutta sateeton. Aamutoimissa meni sen verran aikaa, että pääsin liikkeelle vasta ennen kymmentä. Lähdin kohtisuoraan pois jokivarresta, kohti Ruopimapään pohjoisinta huippua. Suoraan ylämäkeen kiipeäminen pisti puuskuttamaan ja pian oli vähennettävä vaatetta. Onneksi ensimmäisenä päivänä kiusannut, kahvittomuudesta johtunut päänsärky ei enää vaivannut. Sää parani sitä mukaan kun päivä eteni, aurinko ei varsinaisesti tullut esiin pilvien takaa mutta antoi valoa mukavasti maisemaan pilvien raoista. Sinistä taivastakin pilkisti hetkittäin esiin.
Kuvattavaakin alkoi löytyä, heti kun kuvauksellisesti tylsät mäntykankaat loppui ja pääsi avotunturiin. Isot avokallioalueet oli jotain, mihin en aikaisemmilla reissuilla ole juuri törmännyt. Ruskakin oli varsin näyttävä, lehtiä ei juuri ollut pudonnut puista edes ylhäällä puurajassa. Kaikissa puroissa ja pikkulammissa riitti vettä sateisen edellisviikon ansiosta. Jopa ylhäällä puurajassa olisi löytynyt vettä jos olisi halunnut leiriytyä.
Leiriksi olin ajatellut erään Sarvijoen latvoilla olevan lammen. Kuivan kesän jälkeen se olisi varmaan ollut tyhjä, nyt sen läpi virtasi puro ja rantojen varvut oli jääneet tulvan alle. Tasaisen telttapaikan löytäminen ei ollut helpoimpia tehtäviä, jäin kuitenkin paikalle vaikka matkan jatkaminen olisi lyhentänyt huomiseksi suunniteltua pitempää taivalta. Otin varman päälle veden kanssa, vaikka lätäköitä olikin hyvin, edessä oli edelleen rankkaa ylämäkeä enkä uskaltanut luottaa onneeni sopivan leiripaikan löytymisessä.
Pistin teltan pystyyn jo viiden maissa. Matkaa oli tullut taitettua vain kolme kilometriä, kaikki ylämäkeä, nousua kaikkiaan 230 metriä. Kännykkäkin löysi kenttää ensimmäisen kerran retken aikana. Soitin kotiin ja sain säätiedoituksen: illaksi ja alkuyöksi pientä sadetta. Tavarat sai hetken tuulettua, sade alkoi seitsemän jälkeen.
Aamuisten räkättien lisäksi niitä kuului ja näkyi myöhemmin lisää, myös punakylkirastaita oli liikkeellä. Niittykirvisiä oli edelleen useassa paikassa, myös urpiainen kuului. Isommista linnuista kuului korppi ja riekko. Seitsemän joutsenta lensi Sarvijoen laaksoa ylös, hienoa katseltavaa niiden lentäessä vaaran rinnettä vasten.
Sateen alettua odottelin teltassa pari tuntia josko se taukoisi ja ilma kirkastuisi. Yhdeksän aikaan uskoin, ettei näin tapahdu ja kömmin makuupussiin. Kahden jälkeen yöllä luonto kutsui ulos. Sade oli juuri hellittämässä ja muutamia tähtiä pilkisti pilven raosta. Vaihdoin kameraan objektiivin ja otin muutaman kuvan. Pilvet peitti heti uudelleen taivaan ja pian hento sade ropisi taas teltan kattoon. Vasta kotona huomasin, että pilvet vihersi, jossain kuvassa oli violetti sävy. Revontulia siis oli, niitä ei vain näkynyt.

SUMMARY: The third day: only three kilometers walk, 230 meters up. Weather was quite good, rain started again in the evening. Northern lights dyed the clouds green.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: