Saariselkä 2017, 16.9 lauantai

Sade taukosi yön aikana, aamulla oli vielä pientä tihkua. Illalla ei meinannut uni tulla kun mietin kenkäongelmaa. Lopulta päädyin siihen, että otan rinkasta ruokien ja muiden tavaroiden suojaksi ajattelemani pari muovipussia ja teen niistä ”tee se itse gore-tex kalvot” sukkien ympärille. Sitten sain unesta kiinni.
Aamulla oli vaikea nousta, lähes 12 tuntia makuupussissa ja sade ropisi ajoittain teltan kattoon. Kaivoin kuivat sukat ja muovipussiviritys tuntui toimivan – iltapäivään asti jolloin sukat oli taas yhtä märät kuin edellisenäkin päivänä. Mietin sitäkin, että menikö vesi tosiaan kengistä ja muovipusseista läpi vai imikö sukat kosteuden kastuneista lahkeista. Oli miten oli, otin lopulta muovipussit ja sukatkin pois, paljas jalka kengässä tuntui vähiten huonolta eikä edes kylmältä kun liikkui koko ajan. Yön märät kengät oli olleet teltassa sisällä, lämpimässä, sillä seurauksella, että makuupussi oli siirtynyt kiinni toiseen kenkään ja imenyt kosteutta itseensä.
Kuivaksi sitä ja sateen kastelemaa telttaa ei saanut, aamupalan jälkeen tavarat kasaan ja Muorravaarakkajokea seuraten etelään. Eteen tulleessa poroaidassa oli portti joka helpotti sen ylitystä oleellisesti. Karttaan se toki oli merkitty ja olin sen ottanut huomioon reittiä suunnitellessani. Pian tuli eteen Muorravaarakkajokeen laskeva Sarvijoki, mietin hetken menenkö heti yli mutta vastaranta näytti niin soiselta, että päätin seurata jokea ylävirtaan ja etsiä sieltä sopivamman ylityspaikan. Sellainen löytyi toista kilometriä kuljettuani maaston jyrkennyttyä. Crokseissa yli, taas teki höpöä varpaille mutta ne lämpeni pian märissäkin kengissä.
Neljän korvilla aloin katsella jo leiriytymispaikkaa, seuraavasta päivästä oli tarkoitus tulla retken lyhin. Nytkin oli tullut kuljettua vain kuutisen kilometriä, lähes koko matka selvää polkua, Sadekin oli tauonnut ja aurinkokin yritti pilkistellä pilvien raoista. Sain kosteita tavaroitakin hieman kuivatettua. Sadeviittaa en ollut tarvinnut koko päivänä, untuvatakkikin oli aika märän tuntuinen muttei kuitenkaan läpi kastunut. Märät kengät vaihdoin rinkasta esiin kaivettuihin villasukkiin ja jo kuivuneisiin crokseihin. Piti vain varoa, ettei kastellut tätäkin yhdistelmää märissä juolukanvarvuissa.
Syötyäni ehdin kuvailla iltavaloissa jokivartta mutta tasainen harmaus täytti pian taas taivaan. Hyttysiä ilmestyi jonkin verran, mutta suurempi kiusa oli runsaana esiintunkevista mäkäräisistä, hyttysmyrkylle olisi ollut käyttöä.
Sään parannuttua lintuja näkyi ja kuului edellispäivää enemmän. Muutama västäräkki oli taas jokien varsilla, samoin kulorastas ja lapintiainen. Jokunen kuukkelikin pyöri rantametsissä, samoin metsän puolelta puusta istumasta löytyi avomaalintu niittykirvinen. Isoja järripeippoparvia oli liikkeellä, myös muutama metsähanhiparvi suunnisti etelään. Korppikin kuului jostain. Leiripaikan vieressä kolme isokoskeloa yritti tulla uimalla koskea alas, kuvaajan huomattuaan tekivät täyskäännöksen ja uivat ylös. Varsin kovassa virrassa se ei näyttänyt tuovan ongelmia.
Yöpuulle vetäydyin jo kahdeksan aikoihin, seurattuani jonkin aikaa pilvisyyden kehittymistä. Pieni sateen ripaus sai uskomaan, että revontulia ei kannata kytätä tänäkään yönä.

SUMMARY: On my second day I walked following first river Muorravaarakka, after a few kilometers river Sarvijoki, totally only 6 kilometers. Weather was cloudy with occasional light rain.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: