Helmiäisrusko…

kuva7095
…tai sitten vain normaalia kirkkaampi auringonlasku alkuviikosta. Edellisiltana oli Turusta Lappiin kuvattu tosi näyttäviä helmiäispilviä. Itsekin olin talomme viereisen pellon laidassa auringonlaskun aikaan katsomassa jos helmiäisiä näkyisi. Kun mitään öljyläikän värisiä kirkkaita pilviä ei näkynyt, en hakenut kameraa vaikka taivas oli poikkeuksellisen punainen. Tulkitsin ne alapilviksi, olivat ilmeisesti olleet kuitenkin hyvin korkealla ja osa eeppistä näytelmää. Olisi pitänyt vain hakea kamera ja jäädä pidemmäksi aikaa vahtimaan ja seurata kuinka tilanne etenee. Harvoin on nimittäin harmittanut niin paljon kuin illalla kun huomasi netissä kaikki toinen toistaan hienommat kuvat.
Seuraavana iltana olin sitten tarkempi. Hakeuduin hyvissä ajoin pihaamme paremmalle kuvauspaikalle jossa vietin puolitoista tuntia kuvaillen ja odotellen. Helppoa kun oli muutama aste plussan puolella ja lunta korkeintaan tuuman verran. Jonkinlainen kirkas hehku taivaanrantaan syntyi muttei mitään sellaista, että olisi pitänyt ottaa hattu päästä. Lentokoneiden jättövanat pilasi taas kerran näkymää, Euroopan lennot menee kaikki tästä yli. Horisontti säilyi vaaleana vielä pitkään auringonlaskun jälkeen. Lopulta hämärä voitti ja kevään ensimmäisen telkän siipien viuhina kuului pari kertaa taivaalta. Oli aika lähteä kotiin.

kuva7098kuva7094kuva7100
SUMMARY: On Tuesday evening I was waiting for polar stratospheric clouds but I was one day late
.

Kuutamolla takapihalla

kuva7066
Nyt täydenkuun aikoihin sattui muutama kirkas ilta. Kylmäkin tosin. Tietenkin mikä vaan tuntuu kylmältä kun lämpötila on koko alkutalven pyörinyt nollan molemmin puolin, paria muutaman päivän mittaista pakkasjaksoa lukuunottamatta. Revontuliakin saattoi odottaa, tällä kertaa turhaan, ne eivät yltäneet etelään kuten eivät koko talvena ole yltäneet.
Yhtenä kirkkaana iltana laitoin kameran jalustaan ja menin takapihalle ja rantaan koittamaan irtoaako rantarisukosta kuunvalossa jotain kuvattavaa. En oikein ollut tyytyväinen ja niinpä tuli jälkikäsittelyssä kokeiltua vähän rankempia säätöjä. Lähes mustavalkoisen kuvan tummaan ja vaaleaan päähän tuli molempiin oma värinsä.

kuva7076kuva7070kuva7081
SUMMARY: Moonlight photos from our backyard, with more post- processing than usual.

Iltakävely

kuva6618
Tänä talvena pilvettömät päivät ja yöt on olleet vähissä. Yksi sellainen oli viime vuoden lopulla ja se oli hyödynnettävä tekemällä pieni iltakävely.

kuva6620kuva6632kuva6640
SUMMARY: Night shots from December. 

Lintuja kaislikossa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Muutama kuva kaislikon reunasta kuukauden takaa. Lumesta ei tietoakaan vaikka loppuvuosi oli rasittavan pilvinen. Lämpötilat enemmän nollan ylä- kuin alapuolella. Kymmenet sinitiaiset hakkasi kaisloja rikki, olivat saaneet muutaman ihan poikki. Joukossa viihtyi myös peukaloinen ja tietysti myös useampi talitiainen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA
SUMMARY: Wren and blue tits before Christmas. 

Loppusyksyn tähtitaivaita

kuva6567
Marraskuun alussa saapunut lumi ei kauaa kestänyt. Parin viikon päästä oli maa taas loppusyksyn tummissa väreissä. Lämmintä oli ja myös pilvistä vaikkei sateeksi asti riittänytkään. Kameraan ei tullut paljon tartuttua, muutamana kirkkaana iltana tuli tehtyä pieni iltakävely ettei pääsisi rutiini kokonaan katoamaan.

kuva6574kuva6589kuva6831
SUMMARY: Late autumn night skies.

Aikainen talvi

kuva6542
Talvi tuli tänä vuonna aikaisin. Heti marraskuun alussa maa muuttui valkoiseksi ja lunta on tuulen kasaamana paikoitellen jo lähes 30 senttiä. Pakkastakin on ollut enimmillään yöllä 15°c. Kuivan syksyn jälkeen vesi on järvessä ja purossa tosi alhaalla, niinpä ne on jäätyneet kokonaan pieniä puron virtapaikkoja lukuunottamatta. Luminen maisema ei kuitenkaan ole haitannut peukaloisen viihtymistä, sellainen rätisi tänään puronotkossa. Myös saukko tai jäljistä päätellen useampi oli telminyt puron suussa. Joutsenten ääniä kuuluu satunnaisesti, korkea kaislikko estää näkemästä, onko jokisuussa vielä sulaa.

kuva6545
SUMMARY: Winter came early this year.

Linnunrata ja muut tähdet

kuva6379
Viime viikolla oli muutamana yönä taivas vapaa pilvistä, ainakin osittain. Yhtenä yönä kiertelin vain talon ympäristössä, silloin kirkasta ja tyyntä säätä olisi riittänyt pidempäänkin retkeen. Seuraavana yönä kävelin parin kilometrin päähän Tuulijärven rantaan. Jo matkalla alkoi pilvet valumaan yläpuolelle ja aikomani kuunnousun kuvaaminen jäi. Todennäköisesti kuu olisi kuitenkin jäänyt ensin metsänreunan taa ja kun se olisi ehtinyt kiertyä järven yläpuolelle, se olisi ollut jo liian kirkas. Linnunrataa ehdin kuitenkin kuvata vaikka pilvet hetkittäin peitti senkin.

kuva6385kuva6414kuva6423kuva6424
SUMMARY: Weather has been cloudy for weeks. Last week we had three nights when stars were visible and it was possible to take photos of the milky way and stars.

Punarinta

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Yksi puutarhassa viihtyvistä punarinnoista on kesy. Kun ottaa lapion ja kaivelee hetken maata, se ilmestyy pian odottamaan omaa vuoroaan. Kun vetäytyy muutaman metrin, se tulee penkomaan maata ja löytää aina jotain syötävää. Eräänlaista ruoalla houkuttelua siis.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA
SUMMARY: Robin from our garden.

Seitsemäs retkipäivä 28.9, ja kahdeksas 30.9

kuva6071
Yö tuli nukuttua tosi hyvin. Useampaan otteeseen olin hereillä ja aina taisi sataa. Ei ollut tarvetta kurkata ulos. Aamulla nousin jo puoli kahdeksan keittelemään teet. Iso parvi käpylintuja lensi yli ja huomasin eilen virinneen tuulen olevan voimistumaan päin.

Pilvet näytti ohenevan kun ylitin Kotakönkään sillan ja lähdin Käyräselän itäpuolelta kohti Rautulampea. Alku oli jyrkkää nousua männikössä, lopulta tulin puron varteen jota pitkin piti nousta pohjoiseen, ylös solaan asti. Puron haarautuessa piti valita se oikeanpuoleinen minkä teinkin. Noin puolen tunnin päästä ihmettelin eteen tulevaa pientä lampea, eihän kartassa sellaista ollut?  Tarkistin kartan; lampea ei ollut merkitty, oli varmaan niin pieni ja usein kuivana. Tarkistin myös kompassin, jota en ollut katsonut sen jälkeen kun aloin seurata puron vartta. Se näyttikin jotain ihan muuta kuin oletin, olin kiertänyt 90° vasemmalle, sittenkin väärän puronhaaran varressa. Lampea ei oltu kyllä merkitty siihenkään.

Käännyin puronvarresta takaoikealle pohjoiseen ja pääsin pian tunturikoivikkoon. Puolen tunnin jälkeen maisema alkoi näyttää sellaiselle kuin piti, kuiva puronuoma nousi tunturien väliseen solaan jossa oli kuivunut lampi. Ensimmäinen kerta tällä retkellä kun karttaan merkityssä lammessa ei ollut vettä, syksy oli sentään ollut aika sateinen. Tässä oli ollut tarkoitus pitää ruokatauko, nyt oli otettava käyttöön suunnitelma B eli mennä 300 metriä alas rinnettä seuraaville lammille. Olihan niissäkin vesiraja hieman karannut keskemmälle, mutta mustikkasopat sai kyllä tehtyä.

Laitoin jälkiruoaksi/ruokalevoksi taas akun kännyyn ja kun kenttää löytyi niin viestittelin sijainnin kotipuoleen ja katsoin sääennusteen. Huominen sade oli siirtynyt alkamaan jo tänä iltana ja jatkuisi koko yön ja aamun. Tuuli oli nyt jo varsin kovaa ja ekaa kertaa retken aikana täytyi laittaa kaikki vaatteet päälle rinkkaa kantaessa. Alhaalla Rautuojan varressa ne sai taas riisua rinkkaan. Tuuli ei osunut ojalle ollenkaan ja hyttysiä oli ensimmäistä kertaa muutenkin kuin leiriytyessä.

Ojan varsi oli hyvin kuvauksellinen. Saattoi johtua myös siitä, että aurinko paistoi vihdoin. Sinistä taivastakin näkyi hetkittäin. Tätä kesti pari tuntia, matka eteni hitaasti kun kuvattavaa riitti. Tahallanikin hieman hidastelin, odotin, että Rautulammella oleva päivätupa ehtisi tyhjentyä mahdollisista sauvakävelijöistä. Eikä siellä sitten muita ollutkaan kuin yksi ulkolainen mies, joka aikoi ehtiä vielä Kiilopäälle vaikka aurinko oli jo aika alhaalla. Pitemmän retken näytti tehneen, tiesi varmaan kuntonsa kestävän. Oma päivämatka oli pieni harharetki mukaan lukien noin 8-9 kilometriä.

Rautulammessa uiskenteli pari telkkää, vessan takana viihtyi pari pajusirkkua ja niittykirvinen. Piekana kävi lekuttamassa pohjoispuolen rinteen päällä. Ruokaa laittaessani pilvet sitten saapui hitaasti lännestä. Teltan pystytyksen jälkeen tein kierroksen eteläpuolen rinteellä, idän puolella oli vielä lähes pilvetöntä ja Rautuojan laakson suuntaisesti näkyi tuntureita ainakin parinkymmenen kilometrin päähän. Vaikka matkalla olivatkin itikat kiusanneet niin viimeinen yöpaikka oli niin korkealla, että siihen osuva tuuli vei hyttyset pois.

Laitoin kännyyn akun aamun herätystä varten. Sen tehtyäni huomasin, ettei se ollut ajassa, se hakee ajan netistä ja kun laaksossa ei ollut kenttää niin se pysyi siinä ajassa jolloin olin ottanut akun viimeksi pois. Ensin katsoin kamerasta oikean ajan ja laitoin kännyn herättämään yhdeksän tunnin päästä. Sitten tuli mieleen, että jos se saakin yöllä signaalista kiinni ja siirtyy oikeaan aikaan niin herätys on tuntitolkulla pielessä. Oli siis sukellettava kännyn valikoihin ja sain lopulta sen asetettua samaan aikaan kameran kanssa.

Yhdeksältä alkoi sitten sataa, ei revontulia viimeisenäkään yönä. Aamulla satoi vielä kun känny herätti kuudelta. Olin tehnyt aamun voileivät illalla valmiiksi, vesi vain piti hakea ja keittää. Tavaroiden kasaaminen oli pikkuisen hankalaa ahtaassa teltassa, viimeiseksi vielä likomärkä teltta kasaan ja rinkan päälle. Sitten sadeviitta päälle ja matkaan toivoen, ettei tuuli revi sitä palasiksi. Muutama räkättirastas saatteli viimeiselle osuudelle kohti Kiilopäätä. Avotunturissa viihtyi punakylkirastaita tuulen hakatessa ja paukuttaessa sadeviittaa. Varsin ankeat läksiäiset, sade sentään hellitti kun polku laskeutui tunturista.

Yhtään kuvaa en ottanut viimeisenä päivänä. Matkaa tuli 10 kilometriä ja Kiilopäällä olin yli kaksi tuntia ennen Rovaniemen linja-auton lähtöä. Retken ensimmäisen nisäkkään näin 50 metriä ennen hotellia, orava juoksenteli pihalla. Näpit oli ihan jäässä, olin hölmö illalla jo pakannut rinkan pohjalle tarpeetonta tavaraa, oletin hanskojen kuuluvan niihin kun ei juuri ollut ollut tarvetta käyttää niitä. Nyt oli hyvää aikaa pakata rinkkaa parempaan järjestykseen ja juoda ensimmäiset kahvit viikkoon.

kuva6003kuva6006kuva6012kuva6019kuva6024kuva6030kuva6032kuva6037kuva6039kuva6045kuva6047kuva6048kuva6057kuva6058kuva6060kuva6064kuva6068kuva6074kuva6075
SUMMARY: On the seventh day I had two hours sunshine. I walked from Kotaköngäs to Rautulampi, about 8-9 kilometers. I got lost for half an hour, that made about one extra kilometer. My last night was the first really rainy night, rain lasted through the next morning and stopped before I came to Kiilopää. Last walk was 10 kilometers and I had a good time to have a cup of coffee -first one for a week- before bus to Rovaniemi left. 

Kuudes retkipäivä 27.9

kuva5944
Aamu alkoi samanlaisena mihin ilta jätti. Pilvet roikkui puurajan alapuolella ja pientä tihkusadetta tuli heti aamusta ja päivän mittaan useammin kuin eilen. Sadeviitta päällä sain kulkea Kotakönkäälle asti. Koska olin ollut toisesta päivästä lähtien aikataulusta edellä yhden kokonaisen päivän, matkaa olisi ollut vain pari kilometriä. Nyt oli hyvä paikka hidastaa matkantekoa ja päätin käydä puurajan yläpuolella pilven sisällä katsomassa miltä metsä siellä näyttää.

Liikkeelle pääsin puoli kymmeneltä. Männikkö oli edelleen nuorta, seassa vanhoja palaneita kantoja. Kiipesin rinnettä ylös, kohteena lähes vaaran laella oleva lampiryhmä. Alkuperäiseen reittisuunnitelmaan oli kuulunut yöpyä siellä, hieman epäilytti onko niin ylhäällä vettä kuivana syksynä. Nyt sitä riitti mutta sitä ennen piti ylittää jyrkkärinteinen Ahkiokuru. Kuru oli upea mutta arvioitua vaikeampi ylittää. Aikaa meni yli puolituntia ennen kuin olin toisella reunalla. Sekä alas että ylös piti kiemurrella kuin vuoristojen serpentiiniteitä, käsilläkin piti välillä hakea tukea rinteestä. Alhaalla tietenkin vierähti myös hetki kun piti ottaa muutama kuva.

Olin jo niin ylhäällä, että sumu alkoi peittää maisemaa. Lammet oli tosi kuvauksellisia sumun peittäessä metsän niiden takana. Ylös kipuamiselle oli toinenkin syy, siellä saattoi olla kännylle kenttää. Kaivoin uuden akun rinkasta ja puhelin heräsi heti henkiin. Heikko kenttä löytyi ja sain katsottua säätiedotuksen ja pistettyä muutaman tekstiviestin. Sitten akku irti, minigrippiin ja takaisin rinkkaan. Siellä se ei tyhjene omia aikojaan. Huomenna seuraavan kerran kiinni kun reitti vie alueelle, jossa kuuluvuutta pitäisi löytyä.

Kamera kiukutteli pitkin päivää. Se ei aina tunnistanut aukkoa eikä tarkentanut silloin eikä lauennut. Kun objektiivia kiersi pikkuisen edestakaisin niin sitten taas toimi. Ilmeisesti huono kosketus objektiivin ja rungon välillä. Putsasin kontaktinastat illalla leirissä ja se auttoi. Objektiivi kärsi myös kosteudesta, monena päivänä sen sisälle ilmestyi sumutäplä joka näkyi myös kuvissa. Se myös osaltaan aiheutti tarkennukseen häiriöitä, onneksi se aina haihtui nopeasti pois.

Lammilta kävelin suoraan alamäkeen Kotakönkään laavulle. Loppumatkan pystyi suunnistamaan kosken kohinan mukaan. Matkaa oli tullut vain 4 kilometriä mutta oli silti mukava päästä muutaman päivän tauon jälkeen oikaisemaan selkäänsä kovalle alustalle. Laavussa en kuitenkaan hyttysten takia nukkunut, muita kulkijoita ei yöksi tullut joten tilaa olisi ollut.

Sää kuivahti pikkaisen iltaa kohti ja tuuli yltyi mutta pilvet pysyi. Koskikara lauloi aika kauan kosken alussa, suoraan laavua vastapäätä. Tein syömisen jälkeen vielä pienen kierroksen kosken rannolla. Pieni kala hyppäsi lähes metrin putoksen ylös. Valon vähetessä sai taas kuvailla hitailla suljinajoilla ja kokeilla erilaisia vaihtoehtoja. Pimeän tultua pääsi taas muistiinpanojen kirjoittamiseen ja pilvien pysyessä aloillaan ajoissa nukkumaan.

kuva5933kuva5936kuva5943kuva5952kuva5957kuva5958kuva5967kuva5969kuva5972kuva5980kuva5981kuva5983kuva5987kuva5995
SUMMARY: The sixth day was still cloudy and a little bit rainy. I walked only 4 kilometers to Kotaköngäs.